Ajankohtaista Actual topics

TAPIO LEHTISEN MERIROKKO-ONGELMAT

22.11.2018
Tapio Lehtisen veneen pohja on merirokon ja hanhenkaulojen peitossa. Virheellisiä tietoja kiinnittymisenestomaalien käytöstä Suomessa.

SALONKIVENE LÖYTYI LADOSTA -- OLD SALOON BOAT WAS FOUND IN A BARN

18.11.2018
Esko ja Jani Vahto saivat tiedon vanhasta veneestä Turun lähistöllä, ja ostivat sen kunnostaakseen merikelpoiseksi. ---- Esko and Jani Vahto, living in town Turku, bought an old saloon motoryacht and intend to repair the boat

WILENIUKSEN TELAKKA PORVOOSSA JATKAA

30.10.2018
Porvoon kaupunginhallitus hyväksyi elokuun 2018 lopulla Porvoonjoen länsirannan kehittämissuunnitelman. Sen mukaan vanha Wileniuksen telakka jatkaa ja saa uusia tiloja. Joki ruopataan ja satama uudistetaan.

MITÄ KUULUU SAARISEN TELAKALLE SUOMENLINNASSA ?

3.10.2018
Telakan puhdistaminen on lopuillaan - vetotelakka jatkaa saneerauksen jälkeen.

JAN BACKMAN SEILAA ATLANTILLA HENRIETTA-VENEELLÄÄN

4.9.2018
Venemestari Jan Backman Pietarsaaresta lähti elämänsä seikkailulle merille Boatbuilder Jan Backman from Pietarsaari/Jakobstad started his adventure Henrietta oli perjantaina 31. elokuuta 2018 Praia da Graciosan satamassa Azoreilla. On Friday, 31st August, 2018, Henrietta was at the harbor of Praia Craciosa, Azores.

VANEMUINE JAHTI MERIMUSEOLLE - THE YACHT VANEMUINE, EX ALBATROSS V, TRANSFERRED TO THE MARITIME MUSEUM IN TALLINN

28.2.2017
Pitkä kiistely Vanemuisen kohtalosta on saanut uuden vaiheen - alus on Eestin Merimuseon hallussa ja siirretty Tallinnaan. Alus on suojattuna Lennusadamassa ja odottaa korjauksen rahoituksen järjestämistä. Vanemuine, ex Albatross V by Abeking & Rasmussen 1936, has been transferred to Tallinn. The vessel is now protected and waits for financing the reparation.

VEISTÄMÖITÄ JA TELAKOITA PORVOON ALUEELLA  -  BOATYARDS AND BOATBUILDERS AT PORVOO (BORGÅ TOWN) AREA

Porvoon kaupunki ja lähialue

Porvoon seudulla on rakennettu omanlaisia veneitä. Ne ovat erilaisia kuin Loviisan veneet ja toisenlaisia kuin Helsingissä tehdyt. Tarkoitan Porvoon alueella kaupunkia ja joen suistossa sijaitsevia Hamaria ja Tolkkista, Kråkön saarta, Pellinkiä, Emäsaloa, Simsalön saarta ja Sipoota. Sipoon länsipuolella alkaa Helsinki ja se on muuta maata.

Porvoossa, joen rannalla, on ollut muutamia tärkeitä veneveistämöitä. Borgå Båtvarv aloitti 1912 Porvoonjoen itärannalla, jokseenkin nykyisen urheilukentän alueella, ja osui korkeiden konjuktuurien aikaan - isoja ja pieniä aluksia tehtiin purjehtijoille, kalastajille, valtiolle, laivastolle. Borgå Båtvarv oli lähes yhtä suuri kuin Turun Veneveistämö. Menestyksen eräs taustatekijä oli nuori insinööri Gösta Kyntzell, jonka piirustuspöydällä syntyi moninaisia aluksia purjeveneistä torpedoveneisiin.

Teknilliseksi johtajaksi tuli vuonna 1916 Ruotsista Gillis Emmanuel Huss, joka suunnitteli veistämölle oman moottorin. Sitä valmistettiin 1920-luvulle saakka. Borgå Båtvarv rakensi valtavan määrän aluksia, mutta työt päättyivät 1934 tulipaloon.

Gösta Kyntzell piirsi Venäjän laivastolle 70 jalkaisia partioveneitä, ja yksi niistä myytiin 1921 yksityiskäyttöön. Vene päätyi Algoth Niskalle, joka piti tätä Flyer'iä yhtenä parhaimpana aluksenaan.

Veistämöllä oli työnjohtajana Ludvig Wilenius, joka saatuaan tarpeeksi kokemusta veneiden rakentamisesta, perusti oman veistämön  joen länsirannalle vuonna 1932. Hän osti rannalla olleet parikymmentä vuotta vanhat hallit, ja rakensi verstaan, valimon ja toimistorakennuksen. Wileniuksen veistämönä se tuli maankuuluksi - ohjelmaan kuului ennen kaikkea merkittäviä purjeveneitä, joista monet purjehtivat vielä. Wileniuksen veistämö on edelleen Porvoonjoen itärannalla.

Vuonna 2004 Ivar Nordlund osti hallit, jotka nyt ovat Museoviraston suojaamia. Veistämön tulevaisuus on ollut uhattuna, mutta elokuussa 2018 Porvoon kaupunki hyväksyi länsirannan suunnitelman, johon sisältyy myös vanha telakka.

Ivar ja Max Nordlundin telakalla säilytetään ja kunnostetaan ensisijaisesti puuveneitä.

Ludvig Wilenius jatkoi Borgå Båtvarvin perinteitä - hän rakensi paljon merkittäviä aluksia. Monet purjeveneet ovat tunnettuja kilpaveneinä tai sitten kauniina matkaveneinä, Pekka Barckin mukaan Wilenius rakensi yhteensä noin 430 venettä - niistä 325 oli moottorialuksia, 100 purjealuksia.

Porvoon joen suistolla Hamarissa ja Tolkkisissa rakennettiin monia moottoriveneitä,  Tolkkisissa erityisesti myös rannikkolaivoja. Gösta Kyntzell oli Tolkkisten telakalla teknisenä johtajana pitkään ennen sotia.

Kråkö - Varissaari

Kråkön saari on Porvoon joen suistossa vastapäätä Hamaria ja Tolkkista. Saari tunnetaan erityisesti moottoriveneistään. Vuonna 1962 saarella oli samanaikaisesti 16 veistäjää, jotka kaikki tekivät erilaisia veneitä. Veneiden veistäjiä on kaikkiaan ollut 25. Tunnetuimpia ovat Allan Lindström, Thure Lindström, B-H. Johansson, N.H. Johansson ja Tom Lindström.

Kråkön ympäri kiemurtelee rengastie; vielä 1970-luvulla tietä ajaessa näki lukuisia tienviittoja osoittamassa reittiä jollekin veistämölle. Teiden nimet ovat tältä kulta-ajalta: Venetelakan tie, Venemestarin tie, Veneenrakentajan tie …..

Vuonna 2018 saarella on kaksi telakkaa, mutta ei yhtään uusien veneiden rakentajaa. Kråkön veneiden rakentajista ei ole tehty kirjaa eikä muutakaan yhteenvetoa, muutamista veistäjistä on venelehdissä ollut artikkeleita. Yllättävää, ettei Porvoon museolla ole veneiden tuotannosta juuri lainkaan aineistoa.

Kråkön veneitä

Allan Lindström tunnetaan erityisesti Family Cruiserista. Veistämö sijaitsi Kråkön lounaiskulmassa.  Allan Lindström rakensi aluksi pienempiä moottoriveneitä, daycruiser-tyyppiä. Family Cruiser syntyi 1967, kun lasikuitu oli jo valloittanut markkinat. Veneen runko on Turun Veneveistämön (siis uuden Turun Veneveistämön) tekemä, ja Finnsailor-veneessä oli sama runko. Allan rakensi muut osat hienosta mahongista. Noin 120 venettä on tehty yhteensä.

Hänen poikansa Tom on jatkanut veneiden rakentamista  vuodesta 1981. Hänen omia mallejaan ovat Kråkö HT ja Kråkö Cabin, joita on valmistunut 25 kpl. Tom Lindström on lisäksi tehnyt 5 Family Cruiseria. Tom Lindströmin telakka ja veistämö sijaitsee jonkin matkan päässä isä-Allanin paikasta. Tämän telakan perusti Tom Lindströmin äidin isä 1914. Syksyllä 2018 telakka on täynnä, monta Family Cruiseria mutta muita veneitä myös. Yksi Family Cruiser on uudistettavana, puuosat puhdistetaan ja mahonki saa uuden lakan. Hallissa on viimeisin valmistunut Family Cruiser myytävänä. Tom Lindström rakensi sen 2010.

Thure Lindström, Allanin veli, rakensi myös erilaisia perämoottoriveneitä ja eräs suosituimpia oli Porkkala Folka, limisaumainen HT-vene. Toinen menestynyt malli oli Pacific 25 ja hänen  suunnittelemansa Mysingen 5, jota myytiin melkoisesti Ruotsiin. Thure päätyi samaan ratkaisuun kuin Allan 1960-luvun lopulla: runko tehtiin lasikuidusta, muut osat mahongista. Thure Lindströmin Nordic-mallit myivät hyvin.

Bror-Henrik Johansson kuuluu veneiden rakentajina suuriin nimiin - hän suunnitteli ja rakensi Utö-malliston. Se on loistava vaikeiden kelien vene, ja siksi saanut suosiota merenkulun ammattilaisten keskuudessa. Se on nopea, merikelpoinen, vankka ja kaunis. Ennen Utö-mallistoa B-H Johansson teki pienempiä tuulilasiveneitä, joita näkee edelleen merellä. Utöveneitä on tehty 50 ja lähes kaikki ovat edelleen käytössä.

Hänen poikansa Bengt Johansson on taitava veistäjä - hän jatkoi telakan pitämistä, kunnosti ja huolsi nimenomaan Utö-veneitä. Hän on lopettanut ja telakka on hiljentynyt.

 Nils Andersson on myös tunnettu veneenveistäjä - hän rakensi tunnetun Lalage-veneen 1952, ja yhdessä Paul Anderssonin kanssa hienon Bastu-Fian. Molemmat veneet on upeasti uudistettu. Anderssonit rakensivat lukuisia Kansanveneitä 1960- ja 1970-luvuilla, sekä Louhia ainakin kolme. He tekivät myös H-veneiden plugit, joista muotit valmistettiin, ja viimeistelivät ensimmäiset H-veneet.

 Nils Gustafsson rakensi tunnetun Hammarsbåtin 1938 - vene joka löydettiin vasta hiljattain ja laskettiin veteen 70 vuoden odotuksen jälkeen. N-H. Andersson oli taitava salonkiveneiden rakentaja - häneltä valmistui 1956 mm nyt Minervan nimellä tunnettu salonkivene, entiseltä nimeltään Mirka III, jonka Herbert Condu piirsi.

Emäsaloon

Kun jatkaa Hamarin ja Tolkkisten ohi etelään, pääsee Emäsalon saarelle. Emäsalo - Emsalö - on tunnettua veistämö- ja telakka-aluetta. Emsalö Båtupplag tunnettiin ennen puuveneiden satamana - nyt se on erittäin moderni "avaimet käteen" telakka. Saarella on kuitenkin kaksi perinteistä klassikkotelakkaa: Sune Anderssonin telakka ja Björklunds Båtvarv.

Sune Andersson jatkaa Henry Orrmanin jälkeen telakan ja veistämön pitämistä - hän on Orrmanin vävy - täysin oppinut veneiden veistäjä ja telakkamies. Sune Andersson on yhdessä Orrmanin kanssa rakentanut ison moottoriveneen, jolla hän kesäisin - jos ehtii - tekee matkoja Saaristomerelle ja muualle. Orrman tunnetaan erityisesti purjeveneiden ja moottoripurjehtijatyyppisten veneiden veistäjänä - monet niistä olivat P-O. Blomqvistin piirtämiä. 

Pellingin saaristoon

Jos haluaa autolla Pellingin saaristoon, pitää ajaa Porvoon läpi ja kääntyä etelään Ruskiksen lintulahden rantoja seuraillen. Pellinki on ikivanhaa asuinaluetta: aluksi kalastajia ja hylkeenpyytäjiä, sitten maanviljelijöitä (maaperä on hyvää merenlahtea ja ilmasto mieto) ja veneiden veistäjiä, nyt täydennettynä kesäasukkailla. Pellingissä, niin kuin sen itä- ja länsipuoleisessa saaristossakin, on voimakas virolainen geeniperimä: koko rannikkoalueelle on muuttanut aikojen kuluessa ihmisiä Suomenlahden eteläpuolelta.

Pellingin saaristo on tunnettu erityisesti "pellinkiläisestä veneestä". Sen tuntee jokainen ja sen nimellä myydään edelleen monenlaisia paatteja markkinoilla. "Pellinkiläiseksi" ilmoittaminen on myyntivaltti.

Mikä se on ? Tällä termillä on todellisuuspohja: "pellinkiläinen" on hyvin rakennettu, linjakas, nopea, kapea, kiikkerä, kaunislinjainen. Se on hyvä vene.

Kävimme Nisse Häggblomin kanssa tutkimassa, löytyisikö Pellingistä vastausta kysymykseen, mikä on "pellinkiläinen". Vierailimme ensin Göran Liljebergin veistämöllä, sitten Arne Anderssonin Marsund-veistämöllä, sen jälkeen Helmer Tillmanin telakalla ja lopuksi Knut Tillmanin veistämöllä.

Liljebergit - isä Julius ja poika Göran - usein mielletään pellinkiläisen mallin isiksi. Se on osaksi totta, mutta niin kuin monet asiat, pellinkiläinen venekin on monen tekijän summa. Ilmeisesti tällä alueella tarvittiin kalastamiseen ja yhteyksien ylläpitoon nopeampaa venettä kuin perinteiset uppoumarunkoiset veneet olivat. Joku tai jotkut miettivät, miten muuten hyvän veneen nopeutta voidaan lisätä. Voisi kuvitella, että ajatukset kulkivat näin: uppoumarunkoinen vene on hyvä, mutta jos nopeutta halutaan, alkaa perä painua syvemmälle, eikä vene kulje. Mikä neuvoksi - perän kantavuutta pitää lisätä. Kuinka sitä lisätään ? Tekemällä perä tasaisemmaksi ja levittämällä sitä.

Ei tiedetä, kuka tämän aloitti, mutta ainakin Liljebergit, Per-Erik Holmberg ja Marsundin Anderssonit tekivät tällaisia vauhtia kestäviä veneitä. Ne poikkeavat pohjan muodoiltaan muista uppoumarunkoisista kalastajaveneistä. Oikeanmuotoinen pellinkiläinen vene ei tarvitse kantosiipiä peräänsä. Se nousee liukuun perän muotojen kannattelemana ja kulkee kauniissa asennossa 20 solmua kohtuullisella moottoriteholla. 

Liljebergin veistämö

Nimi Liljeberg putkahtaa heti esiin, kun aletaan puhua Pellingin veneistä. Isä Julius ja poika Göran ovat luoneet tämän maineen tekemällä uudenlaisia nopeita ja hyviä veneitä. Julius rakensi veistämön kauniille paikalle, niin kuin muutkin veistäjät ja kalastajat aikoinaan. Juliuksen isä Emil teki myös veneitä, ilmeisesti omiin tarpeisiin.

Vaikuttaa siltä, haastatteluiden perusteella, että Julius kehitteli kalastajaveneen pohjan muotoja ja siirsi kokemuksensa Göranille. Molemmat tekivät samanmallisia veneitä. Heidän veistämiensä veneiden määrää ei ole laskettu, mutta niitä on paljon. Göran jatkoi isänsä kuoleman jälkeen pääasiassa yksin vuoteen 2002, jolloin hän sairastui vakavasti. Göran Liljeberg kuoli alkukesällä 2018.

Veistämö on alkuperäisessä kunnossa, mutta veneitä ei enää rakenneta eikä telakoida. Veistämön laitteet ja työkoneet ovat tallella ja halli on komea niin kuin veistämöt tapaavat olla.

Veneveistäjä Jyrki Ikonen Loviisassa on saanut luvan käyttää Liljebergien piirustuksia ja aikoo jatkaa heidän malliensa veistämistä.

Liljebergit rakensivat myös isompia aluksia: yhteysalus Pellingin, kauppaveneen ja pari troolaria. Mielenkiintoista on, että Julius Liljeberg veisti kahdeksan niin kutsuttua sillivenettä Neuvostoliittoon. Silliveneiden tausta on tämä. Vator Oy teki Suomen sillinkalastajille Pohjois-Atlantille vankat moottoriveneet troolaukseen, ja niiden paremmuus verrattuna perinteisiin trooliveneisiin havaittiin nopeasti. Vator sai tilauksia veneilleen monista maista, Islannistakin, ja aloitti niiden tuotannon vientiin. Veneitä halusivat monet maat, Neuvostoliitto muiden muassa.

Kuinka pellinkiläinen Julius Liljeberg pääsi kauppaan mukaan ?. Sitä ei tiedetä, mutta voidaan olettaa, että Vator tarvitsi muiden veistämöiden apua, ja teetti veneitä alihankkijoilla. Niin tai näin, Julius teki kahdeksan sillivenettä. Kuvassa sillivene on kuorma-auton lavalla Porvoon kaupungissa. 

Pellinge-vene kuljetti matkustajia Helsingin ja Porvoon saariston välillä. Allaoleva kuva on Helsingistä Eteläsatamasta - voisiko se olla Olympialaisten ajalta, kesältä 1952 ? Pellinge-vene tehtiin Liljebergin veistämön pihalla.

Troolarin rakentamisesta on kolme kuvaa - se tehtiin Rolf Liljebergille. Yhdestä kuvasta näkee, että työmaalla on useita miehiä: voisiko kyseessä olla vesillelasku ? 

Marsundissa neljä sukupolvea veistäjiä

Marsundin rannalla on rakennettu veneitä 1800-luvun lopulta; nyt veistämön omistaa Arne Andersson. Aluksi tehtiin puusta, mutta lasikuidun vallattua maailman siirryttiin 1970-luvun alussa siihen. Anderssonit siirsivät puisten fiskareiden linjat muoviin ja tekivät kahta kokoa. Pienempää valmistettiin 1974 - 1980 ja isompaa mallia vuoteen 2015. Isommasta mallista tehtiin ensin puusta yksi vene, jota käytettiin muotin valmistamisessa. Isompaa fiskaria on tehty yhteensä 77 kpl - yksi puusta ja 76 lasikuidusta. Veistämö on tehnyt myös yhden kansanveneen.

Mallit muuttuivat ja Marsund tunnetaan nyt modernien, hienojen moottoriveneiden tekijänä.

Veistämön seinällä on kaksi mielenkiintoista Anderssonien veneiden puolimallia, jotka auttavat ymmärtämään pellinkiläisen linjojen syntyprosessia. Molempien pohja on perässä tasainen ja niillä on selvä erillinen köli. Isomman veneen perästeevi on melko suora, mikä ei ollut yleistä fiskareissa. Kuvat alla näyttävät hyvin pohjan muodot. 

Veistämön vanhin osa on 1920-luvulta, mutta nykyiset veneet tehdään täysin uudessa hallissa. 

Helmer Tillman

Tillmanien suku on tunnettu veneiden veistäjistään - ei ole laskettu, kuinka paljon heidän veistämöistään on valmistunut veneitä, mutta niitä on paljon. Yleisimpiä malleja ovat olleet avonaiset perämoottoriveneet ja tuulilasiveneet.

Helmer Tillmanilla on veistämössään mielenkiintoisia työkaluja, esimerkiksi Helmerin isoisän isoisän 1800-luvulla valmistama niittaustuki ja itse tehty ruuvattava puristin.

Niittaustukea pidettiin polvella niittauskohdassa vastakappaleena, ja niittausvasaralla lyötiin toiselta puolelta niitti lautoihin. Pellingin veistäjät käyttivät lautojen saumassa erityistä puoliponttia, ruotsiksi halvfas. Helmerin mukaan se tuli Tanskasta erään veneen piirustusten yhteydessä, mutta todettiin käyttökelpoiseksi ja levisi muille veistämöille. Liljebergit esimerkiksi käyttivät tätä halvfas-laudoitusta. Saumat tiivistettiin langalla, eikä liimaa tarvittu. Laudat piti itse jyrsiä sopiviksi, ja siihen tarvittiin erityinen halvfas-jyrsin.  

Hallin seinustalla on omatekoinen pasutuslaatikko lyhyempiä lautoja varten. 

Knut Tillman

Luultavasti kaikkein eniten Pellingissä on veneitä tehty veistämöllä, jonka nyt omistaa Knut Tillman. Veneet ovat pääasiassa olleet avonaisia perämoottoriveneitä ja tuulilasiveneitä, joitain fiskareita myös. Tuotannon volyymit saatiin sarjatyöllä ja kysyntä oli suurta 1960- ja 1970-luvuilla.

Lasikuituun siirryttin pakon edessä, mutta siitä ei pidetty. Styreenin haitat ja niitä suojautuminen tekivät työskentelyn hankalaksi ja kädet olivat täynnä lasikuitupiikkejä. Puun kanssa työskentely oli mukavampaa ja miellyttävämpää. Tätä sanovat kaikki vanhemman polven veistäjät - tuskin kukaan piti hartsin ja lasikuidun työstämisestä.

Per-Erik "Peik" Holmberg

Holmbergin nimi nousee keskusteluissa usein esiin - hän oli myös kokeilija, joka etsi toisenlaisia pohjaratkaisuja. Holmberg teki arviolta noin 40 venettä, enimmäkseen fiskareita. Niissä on samoja piirteitä kuin Liljebergien veneissä ja Marsundissa veistetyissä fiskareissa: perä hieman levitetty, kantava ja selvä köli. Yksi Holmbergin vene on Espoossa Lillaisarnilla Enokssonin telakalla, mutta niitä on jäljellä muitakin.

Simsalön veneenveistäjiä

Sipoon rannikolla, Vuosaaresta itään on keskisuuri Simsalön saari. Simsalö on tiheään asuttu - on ollut kalastajia, veistämöitä ja huviloita. Saarella on vahva veneiden ja alusten veistämisen historia ja pitkät perinteet.   Rannikkolaivoja rakennettiin ilmeisesti jo Ruotsin vallan aikana ja kalastajille tehtiin soutu- ja purjepaatteja. Moottoriveneiden rakentaminen alkoi pian sen jälkeen kun moottorit ilmaantuivat markkinoille. Jo ennen talvi- ja jatkosotaa,  mutta erityisesti sen jälkeen, veistämöt rakensivat suurempia kauppa-aluksia, erilaisia kuljetusveneitä  sekä pienempiä moottoriveneitä huvikäyttöön.

Simsalön veistämöistä ja veistäjistä on tietoja koonnut Nils-Erik Bäckblom, jonka isä oli yksi Simsalön veneenveistäjistä. Tässä esitetyt tiedot perustuvat hänen tutkimuksiin ja kirjoituksiin.

Veistämö A  Otto Hjalmar Lindqvist perusti saaren länsirannalle Korrvikenin suulle  veistämön vuonna 1910, mutta siirsi sen paikkaan vuonna 1937. Hän piti veistämöä vuoteen 1962, jolloin Eugen Lindström tuli jatkajaksi. Eugen Lindström kuoli vuonna 2008, mutta telakka ja veistämö, jonka nimenä on vuodesta 1980 ollut Simsalö Båtbarv Ab, ovat samalla paikalla edelleen. 

Otto Hjalmar Lindqvist rakensi suurehkot matkustaja-alukset Sibbo ja Sibbo 2 sekä kauppa-aluksen ja lukuisia moottoriveneitä. Eugen Lindström veisti ainakin kaksi suurta rahtimoottorivenettä, kalastajaveneitä, perämoottoriveneitä sekä kalastajille isoja rysäveneitä. Lindström kävi Kuggomin veneenrakennuskurssin 1952-1953.

Nils-Erik Bäckblom kirjoittaa, että Lindströmiä kiinnosti myös vauhti:  hän rakensi nopeita fiskareita, joilla omistajat ajoivat kilpaa. Svartbäckin kilpailussa hän kerran kysyttäessä, kuinka monta kilpailuveneistä hän on veistänyt, vastasi "med båtbyggarvärdighet och -belåtenhet" niitä olleen kolme kappaletta.

Veistämö C. Fredric Bergman aloitti Stora Lågören-saarella Simsalön itärannalla veistämön ja telakan 1900-luvun alussa. Hänen poikansa Axel Bergman jatkoi työtä 1930-luvun alkuun. Elokuussa 1905 oli Hufvudstadsbladetissa ilmoitus, että "å Simsalö nya slip och båtvarf kunna några slupar redan upptagas denna höst". Bergman tarjosi Uudessa Suomettaressa vuonna 1909 asiakkaille täydellisiä moottoriveneitä pituudeltaan 20, 25 ja 30 jalkaisia erilaisissa hintaluokissa ja varustettuina petroli- tai bensiinimoottoreilla. Veistämön nimenä ilmoituksessa oli Simsalön Veneveistämö.

Niin kuin muistamme, alkoi moottoriveneiden valmistus Suomessa vain muutamaa vuotta aikaisemmin, joten Simsalön veistäjät olivat hyvin selvillä uusista mahdollisuuksista. Bergmanit rakensivat matkustaja-aluksia, esimerkiksi m/s Simsalön ja lukuisia moottoriveneitä. 

Veistämö D. Lilla Lågören-saarella rakensi veneitä Bertil Bäckblom. Veistämö valmistui vuonna 1935 ja toimi vuoteen 1980, jolloin se vuokrattiin Sibbo Båt och Motor-firmalle. Veistämön nimi oli aluksi Granholmens båtvarv, sitten Bäckbloms båtvarv. Veistämön perustaja oli käynyt Kuggomin venekoulun ja työskenteli myös Vatorin telakalla  Helsingissä. Veistämöllä rakennettiin kalastajaveneitä, perämoottoriveneitä, soutuveneitä ja rysäveneitä. Bäckblom oli taitava veneenrakentaja - 1947 valmistui kosteri purjevenekin. 

Bertil Bäckblomin veljenpoika Bengt Ole Bäckblom oli myös veneenveistäjä - hän työskenteli Helsingissä HSS:n Liuskasaarella 1950-luvulla ja myös omalla veistämöllään Sipoon Vesterskogissa 1960-luvulla. Liuskasaarella hän rakensi ensimmäisenä veneenään Kråkön Börje Johanssonin piirtämän moottoriveneen, jonka nimeksi tuli Rauni.

Veistämö E. Åke Winbergillä oli vuosina 1951 - 1961 pienempi veistämö Simsalön koillisrannalla. Hän oli saanut  Kuggomissa  veneenrakentajan koulutuksen, ja valmisti perämoottoriveneitä.

Simsalön saarella on vielä jäljellä alkuperäisiä veistämö- ja telakkahalleja työkaluineen. Ammattitaito on ollut korkealla tasolla. Miehet, jotka suuntautuivat veneenveistäjän ammattiin, hankkivat koulutuksen Kuggomin koulussa ja työskentelemällä isommilla veistämöillä. Ainakin yksi Simsalössä rakennettu moottorivene on edelleen käytössä. Otto Hjalmar Lindqvist veisti 1955  suurehkon moottoriveneen, joka Anli-nimisenä  liikkuu merillä edelleen. 

 

 

_____________________________________________________________________________

SYKSYN NÄKYMIÄ  -  AUTUMN SCENES  2018 

 

VENETELAKKA LILLAISARN'IN SAARELLA ESPOOSSA  

VISIT AT BOATYARD ON ISLAND LILLAISARN 

 

Espoon Suvisaaristossa (Sommaröarna) on Lillaisarn - niminen saari Pentalan itäpuolella. Eugen Enoksson perusti saarelle venetelakan 1950-luvun alussa. Hänen poikansa Bengt Enoksson omistaa nyt telakan ja asuu edelleen saarella. Bengt tunnetaan myös aktiivisena kilpapurjehtijana ja hänen erityisenä harrastuksenaan ovat olleet jääpurret, joiden kilpailuissa hän on maailman huippuja.

Bengtin poika Micke on monien kilpaveneiden miehistössä - esimerkkeinä kahdeksikko Silja, kaksitoistikko Blue Marlin ja monet kuutoset.

Aisarn-saaria on kolme: Lillaisarn, Storaisarn ja Torraisarn. Aisarn on erikoinen nimi - ei suomea eikä ruotsia. Kielitieteilijät olettavat kantasanan voivan olla  aittasaari tai  muu ai-alkuinen suomenkielen sana.

Lillaisarnin telakalla ei ole veistetty uusia veneitä, mutta korjattu ja huollettu monia telakoituja veneitä. Parhaimmilllaan telakkahalleissa on talvisin ollut viitisenkymmentä venettä. Lokakuussa  halleissa oli Bengtin ja Micken omia veneitä. Telakkahallit ovat saaren itäpäässä, asuinrakennukset ja verstas länsirannalla. 

Hallissa oli  suuri moottorivene, kaunislinjainen pellinkiläinen fiskari, jonka Holmberg veisti 1960-luvun alussa. Suulissa oli myös H-vene, ilmapotkurilla varustettu kelirikkovene, pienempiä veneitä ja mielenkiintoinen norjalainen Killing-båt, eväkölinen pikkupursi, joka on Norjassa hyvin suosittu. Telakka on vetotelakka - veneet vinssataan käsipelillä kiskoja pitkin ylös ja siirretään heittoplokeilla sivuttain paikoilleeen.

Espoon muita telakoita ja veistämöitä

Suvisaaristossa oli Espoon kaupungin tietojen mukaan 1950-luvulla kuusi veneveistämöä ja telakkaa. Yksi niistä oli Helge Lindfors, jolla Bengt Enoksson oli nuorena opissa. Lindforsin veistämörakennus on edelleen pystyssä, nyt siinä on asuntoja.

Lillaisarnin telakan lisäksi Espoonlahden alueella on ainakin seuraavat telakat ja veistämöt.

Sumparen-saari on Espoon Lehtisaarten eteläpuolella - keskikokoinen pyöreä, matalarantainen saari, jonka pohjoisrannalla  Tuomelan veistämöllä rakennettiin kalastajaveneitä vielä 1960-luvulla. Tuomelan veistämö on nyt yksityisomistuksessa, mutta suulit on säilytetty alkuperäisinä. Telakasta, veistäjistä ja veneistä löytyy tietoja kuvia Lehtisaari-seuran sivujen kautta ja Sumparen-saaren nimellä Googlesta.

Svartholmen on Espoon Soukan (Sökö) länsirannalla. Saarella on ollut veneveistämö ainakin 1930-luvulta lähtien. Nils Söderström oli veistäjänä 1950-luvulta alkaen. Nyt saarella on Mahogany Yachting Society'n (MYS) telakka ja veistämö, jota pitää veneveistäjä Rauno Tuovinen. Svartholmenin saarelle telakoidaan ensisijassa MYS*in jäsenten veneitä. Rauno Tuovinen on tehnyt moniin veneisiin perusteellisia korjauksia ja uudistuksia, ja veistänyt myös uusia. 

Staffan-saari on lähellä Svartholmenia: saarella on ollut puusepäverstas ja veneveistämö vuodesta 1886 lähtien ainakin 1930-luvulle saakka. Nyt saarella on Norman Nordbergin telakka ja veistämö. 

 

____________________________________________________________________________

KLASSIKKOREKISTERIN RAATI VIERAILI KOTKASSA RED SKY-VEISTÄMÖLLÄ

THE EXPERT PANEL OF CLASSIC  REGISTER VISITED THE RED SKY-BOATYARD IN KOTKA

MUSEOVIRASTON AVUSTUKSET KULKUVÄLINEIDEN RESTAUROIMISEKSI 2019 

Vuoden 2019 haku alkoi maanantaina 1.10.2018 kello 09:00 ja päättyy perjantaina 2.11.2018 kello 15:00. 

Avustusten tavoitteena on varmistaa, että Suomessa säilyy edustava otos maa-, ilma- ja vesiliikenteen kansallisesti arvokkaiksi luokiteltuja kulkuvälineitä käyttökuntoisena. Poikkeustapauksissa avustusta voidaan myöntää myös arvokkaiksi luokiteltujen kulkuvälineiden käytön vaatiman liikenneverkon kunnostukseen ja hoitoon, sekä perinteisen telakan tai veistämön toiminnan kannalta merkittäviksi arvioitujen vanhojen laitteiden kunnostukseen. Etusijalle avustuspäätöksiä tehtäessä asetetaan Suomessa valmistetut kulkuvälineet. 

Tarkemmat tiedot ja hakumenettely löytyvät museoviraston sivuilta   https://www.museovirasto.fi/fi/avustukset/kulkuvalineet

SUOMALAISEN PURSISEURAN SYYSKILPAILU 29.9.2018

OLYMPIAMALJA - PURJEHDUS,   SUOMALAINEN PURSISEURA 16.9.2018

MAHONKIVENEIDEN NÄYTÖSAJO KAIVOPUISTOSSA  - MAHOGANY BOAT'S SHOW

Mahogany Yachting Society (MYS) järjesti Viaporin Tuopin päivänä näytösajot Kaivopuiston edustalle. Aikaisempina vuosina osallistujia on ollut runsaasti, mutta kova tuuli karsi osallistujat kahteen veneeseen. 

RAN on Chris-Craft, jonka Suomen Moottoriveneklubin (SMK) kommodori Walter Gräsbeck toi Suomeen USA:sta 1935. RAN oli sotien aikana puolustusvoimien käytössä Laatokalla ja Suomenlahdella. RAN on ollut pitkään MYS'in puheenjohtajan omistuksessa ja erinomaisessa kunnossa. Chris-Craft kulkeen kauniisti aallokossa. 

_____________________________________________________________________________

TAPIO LEHTISEN YKSINPURJEHDUS MAAPALLON YMPÄRI ALKOI

MR. TAPIO LEHTINEN PARTICIPATES THE GOLDEN GLOBE RACE AROUND THE WORLD WITHOUT ANY STOPS

 

Mediassa on kohtalaisen hyvin kerrottu Tapio Lehtisen erinomaisesta hankkeesta - osallistumisesta Golden Globe Race-purjehdukseen. Kilpailijat purjehtivat pysäytyksittä ja ilman ulkopuolista apua maailman ympäri samalla tavoin kuin Sir Robin Knox-Johnston 50 vuotta sitten. Hän voitii tuolloin kilpailun Suhailillaan. Vaatimukset ovat kovat: ruokaa ja vettä pitää olla noin 9 kuukaudeksi, maissa ei käydä ja yhteydet muuhun maailmaan ovat vähäiset. Kilpailijoita seurataan satelliittien avulla ja tietysti hätätapauksissa autetaan. 

Ilmoittautuneita veneitä on 19. Miehistöt ja veneet kokoontuvat Falmouth'issa Englannissa kesäkuussa. Falmouth'ista veneet purjehtivat Ranskaan Les Sables d'Olonne'en, mistä startti kilpailuun on 1. heinäkuuta. Sir Robin Knox-Johnston osallistuu Suhaili-veneellään siirtopurjehdukseen. 

Tapio Lehtisen vene on Sparkman & Stephensin suunnittelema  Gaia-36, jonka italialainen Cantiere Benello-veistämö rakensi 1965. Lehtisen vene sai nimen Asteria; kreikkalaista mytologiaa, naishahmo, jolla oli useita olomuotoja. Vene on perusteellisesti uudistettu, pitkittäis- ja poikittaisjäykkääjiä ja väliseiniä lisätty, kansi rakennettu uudelleen, kabiinin sisäänmenoon on tehty suojakupu ja muuta vastaavaa. Ruostumattomasta teräksestä tehty peräsinpinna on  vaikuttavan vankka.

Vene on mitoiltaan ja rungonmuodoiltaan kuin pitkäkölinen Swan 36. Kajuutassa on sujuvalinjainen doghouse, mikä antaa lisää seisomakorkeutta. 

Asteria oli perjantaina 25. toukokuuta NJK:n satamassa Blekholmenilla ja siihen pääsi tutustumaan. Maston sijasta kannella oli hätäriki, joka kaikkiin veneisiin piti suunnitella ja pystyttää.

Vene laivataan tiistaina 28.toukokuuta Englantiin. Asteria purjehtii NJK:n lipun alla.

Asterian numero on 6 alleviivattuna, siis kuutosluokan veneen symboli. Lehtinen kertoo lisänneensä viivan numeron alle kysymättä mitään järjestelykomitealta. Keulakannen ja myös isopurjeiden yläosan pitää olla keltaiset näkyvyyden vuoksi.

Muista Tapio antiikin slogan Festina Lente - nyt musiikkitermi, mutta alunperin tarkoitti Kiiruhda rauhallisesti ja olet ensimmäisenä perillä.

Veneiden lähtö on tallennettu ja löytyy täältä   -   The start is found here: https://www.facebook.com/goldengloberace/videos/2124865280876098/

 

 

KUVIA 2018 -  MISCELLANEOUS  SHOTS IN 2018

 

Aluksi muutama kuva HSS:n Downtown Sailing Week'in Optimistien kilpailusta perjantaina 8. kesäkuuta.

At first some pictures of the Downtown Sailing Week's Optimist-dinghies regatta on Friday 8th June. About 80 boats from Baltisea-countries participated in regatta.

Moottori on Ares-tehtaan valmistama malli M ja hevosvoimia 3,5. Ares-tehtaan luetteloista ei tällaissta mallia kuitenkaan löytynyt. Vuoden 1930 luettelossa on 3,5 hv:n kaksitahtimoottori. Vene on ollut myytävänä ja myynti-ilmoituksen mukaan se on muuten alkuperäisessä kunnossa, mutta magneeetto ja alennusvaihe, bakslaagi, on uusittu. Ares-tehtaasta enemmän tietoa täällä

The motor in pictures is manufactured by Ares Company. The model is M, and the motor produces 3,5 hp. This model has not been found in the company's catalogues, but in 1930 a 3,5 hp motor was in production.  Ares Ltd was founded in 1922 and it produced mainly motors, but also boats. The factory was active untill 1948. The founder Ernst Pohjanpalo was keen of fast boats, he participated in many races and designed and constructed himself sevaral excellent boats as well as motors. The factory was rather large, producing thousands of motors, of different size.

 

________________________________________________________________________

CENDRILLON-VENEEN KOHTALO AVOINNA

 

Alempana tällä sivulla kerrotaan Cendrillon-veneen luovuttamisesta Daniel Björkmanille, jolla on Latviassa Gemma Yachts-niminen veistämö ja telakka. Tarkoituksena oli kunnostaa vene ja saada se myydyksi sen jälkeen.

Tilanne kuitenkin muuttui yllättäen, sillä Daniel Björkman menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen huhtikuussa.

Cendrillonin omistajat, Heikki Häyhä ja Tommi Tikanoja Helsingistä, ovat edelleen valmiit luovuttamaan Cendrillonin uudelle omistajalle, joka voisi ottaa tämän historiallisesti arvokkaan veneen hoitaakseen. 

Cendrillon on rakennettu 1898 Ruotsissa Norrtäljessä, suunnittelija on kuuluisa Albert Andersson. 

Omistajien yhteystiedot ovat: Heikki Häyhä email heikki.häyhä@metropolia.fi,  ja  Tommi Tikanoja email tommi.tikanoja@welho.com

Alempana sivulla on tietoja Cendrillonista

_________________________________________________________________________________________________________

HARVINAISIA VANHOJA VALOKUVIA  -  RARE OLD PHOTOS

Sten "Bobi" Söderblom pyysi skannaamaan muutamia vanhoja kuvia, joita heillä on kotona. Kuvat ovat periytyneet Emil Wegeliuksen suvussa. Wegelius oli Suomen ensimmäisiä uuden ajan venesuunnittelijoita ja rakentajia. Hän vastasi Hanasaaren (Hanaholmen), Blekholmenin ja Liuskasaaren (HSS) veistämöistä silloin, kun purjehdus urheiluna ja harrastuksena alkoi kasvaa. 

Muutamat kuvat on tunnistettu, pari on jäänyt toistaiseksi identifioimatta.

LYHYT JOHDATUS KUVIIN

Endymionin suunnitteli Emil Wegelius ja vene rakennettiin Blekholmenin veistämöllä 1890. Tilaaja oli Anton von Alftan. Seuraavana vuonna venettä pidennettiin neljällä jalalla ja keula muotoiltiin uudelleen. Isopurjetta pienennettiin. Korjauksen jälkeen Endymion myytiin Pietariin.

Oihonna veistettiin Blekholmenilla 1889 - piirustukset saatiin Englannista G.L. Watsonilta. Vene myytiin Tallinnaan 1904.

Start oli Wegeliuksen omaa tuotantoa - hän suunitteli ja rakensi veneen Blekholmenilla 1894. Valööriluku oli 1,9 ja purjeita 45,9 m2. Start on merkittävä siksi, että veneen omistaja vapaaherratar Eva Cronstedt osallistui ensimmäisenä naisena Startilla purjehduskilpailuun. Kuvan oikeassa laidassa näkyy Suomenlinnaa ja vanha ortodoksinen kirkko, joka muunnettiin luterilaiseksi kirkoksi 1920-luvulla.

Seuraavassa kuvassa veneet ovat tulossa kameraa kohti. Veneitä ei saa tunnistetuksi, mutta onko kuva Helsingin Etelä-Satamasta ? Taustalla voisi olla Kaivopuiston ranta ja telakka ?

Viidennessä kuvassa on 5 venettä mutta niitä ei saa tunnistetuksi. Kuvan oikeassa alakulmassa on numero 14.

Kuudennen kuvan alareunaan on kirjoitettu "Svenska o. finska eskaderna" . Suomalaiset purjehtijat tekivät useita matkoja Ruotsiin osallistuakseen purjehduskilpailuihin. Veneiden identifiointi on kesken.

Seitsemännessä kuvassa on tunnistamaton vene, taustalla saha, rautatie ja sahatavaran varasto. Kallion laella on isonpuoleinen talo. Voisiko taustalla olla Katajanokka ?

 

 

__________________________________________________________________________

MITÄ JA MIKSI ?

 

Näille sivuille on koottu kuvia puisista klassikkoveneistä, ja myös muuta tietoa. Olen kuvannut purjehduskilpailuita ja erilaisia tapahtumia muutamia kymmeniä vuosia ja materiaalia on kertynyt runsaasti. Olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, sillä puuveneet alkoivat kadota 1970-luvulla. Lasikuitu mahdollisti sarjatuotannon ja veistämöt alkoivat leipoa yhdenmukaisia muoviveneitä.

Puuvenekulttuuri ei ole kuitenkaan kuollut. Uusia veneitä tosin rakennetaan vähän, mutta vanhoja kunnostetaan ja ostetaan Suomeen. Niillä kilpaillaan tai purjehditaan viikonloppuisin saaristoon ja tehdään pitempiä lomapurjehduksia. Pohjoismaissa järjestetään lukuisia klassisten purjeveneiden tapahtumia, joista suurimpia on kilpailu Helsingissä – Viaporin Tuoppi. 

Vuonna 2010 alkoivat Itämeren mestaruuskilpailut – kansainvälisten regattojen sarja eri alueilla pohjoisella Itämerellä. Ne on otettu hyvin vastaan – mielenkiintoiset ja näyttävät veneet keräävät myös  yleisöä tapahtumiin.

Pitkään valmisteltu järjestelmä klassisten veneiden rekisteröinniksi ja K-statuksen myöntämiseksi ovat nyt valmiina. Toivottavasti Suomeen saadaan samankaltainen klassikkoveneiden arvostusta tukeva ja vahvistava järjestelmä kuin Ruotsissa. Siihen pitäisi ehdottomasti liittyä palkitsemis- ja tukijärjestelmä, jolla olisi sekä käytännöllistä että symbolista merkitystä. 

______________________________________________________________________

TUKHOLMAN VENEMESSUT 

                      2018

STOCKHOLM ALLT FÖR SJÖ

Purjeveneitä muutamia, keskikokoisia moottoriveneitä paljon.Muutamia klassikoita, Coronet-veneet hyvin esillä.

Only few sailboats, but lot of medium sized motorboats. Some classics -- Coronet-models were well presented.