Klassiset veneet Virossa - onko niitä?

Yleinen käsitys on, ettei Virosta löydy vanhoja veneklassikkoja. Viron historian tuntien ei voi odottaakaan, että Virossa olisi säilynyt 1900-luvun alkupuoliskon veneitä. Veneet tuhoutuivat sodan aikana ja viimeiset takavarikoitiin Neuvostoliiton valloitettua maan. Viiden vuosikymmenen aikana sodasta Viron itsenäisyyden palautumiseen 1991 ei huviveneily ollut mahdollista.

Viro on kuitenkin vanha merivaltio – Itämeren rannikko ja saaristo loivat pitkät kalastus- ja merenkulkuperinteet. Rannikolla rakennettiin veneitä ja laivoja, kalastettiin, käytiin kauppaa ja sodittiin. Merenkulku ja kalastus olivat rannikolla tärkein elinkeino. Kylissä rakennettiin ja varustettiin laivoja Itämeren ja valtamerten kauppaa varten. Monissa kylissä oli parhaimmillaan kymmeniä valtameren purjehtijoita ja käytännöllisesti katsoen kaikki miehet olivat merillä.

Huviveneily alkoi 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäinen pursiseura Uljaste Purjetajate Ordu perustettiin 1820, paljon aikaisemmin kuin Ruotsiin tai Suomeen. 1900-luvun alussa oli maassa useita pursiseuroja ja Viron veneet osallistuivat kansainvälisiin kilpailuihin. Suomen kanssa oli tiivistä kanssakäymistä.

Virossa myös rakennettiin huviveneitä, esimerkiksi Otto Eggens´in veistämö Tallinnassa oli kuuluisa.

Huviveneily loppui sota-aikaan ja Neuvostoliiton miehitysvaltaan vuosikymmeniksi. Muutamilla pursiseuroilla oli kuitenkin oikeus pitää purjeveneitä ja ne kouluttivat kilpapurjehtijoita.

Vuoden 1980 Olympialaiset järjestettiin Tallinnassa ja se nosti purjehduksen imagoa Virossa. Itsenäistymisen palautuminen 1991 vauhditti veneharrastuksen yleistymistä – nyt Virossa on veneenrakennusta, lukuisia vierassatamia, Tallinna on järjestänyt Tall Ship´s Race´n osakilpailuja, vuosittaiset purjehduskilpailut Suomen ja Viron välillä ovat lisääntyneet ja virolaisia veneitä näkee esimerkiksi Viaporin Tuopissa.

Kiinnostus veneisiin näkyy myös uusien veneiden rakentamisena ja puu on luonnollinen materiaali. Monilla seuduilla on innostuttu kokeilemaan perinneveneiden rakentamista entisaikojen menetelmillä - viikinkiveneitä ja suomalais-ugrilaisia ikivanhoja haapioita ja Peipsijärven lotjia ja Väinänmeren kalastusaluksia.

Oheisena on lyhyt ja puutteellinen yhteenveto Viron klassisten ja perinnealusten tilanteesta.

Perinnealuksia

Peipsijärven lodi Jõmmu

Viron sisävesillä on käytetty tavaroiden kuljetukseen suurikokoisia purjelotjia 1400-luvulta lähtien. Kantavuus oli melkoinen 16 -200 tonnia, alusta kuljettivat valtavat raakapurjeet ja airot.

Tartossa aloitettiin 2005 lotjan rakentaminen vanhojen piirustusten mukaan. Jõmmu seilaa sisävesillä ja tarjoaa monenlaisia aktiviteettejä - esimerkiksi kesäteatterin. Jõmmun rakentajat ovat jo hankkineet uuden lotjan puut - siitä tulee 16 metrinen ja vesille se lasketaan 2012.

Katso täältä lisää www.lodi.

Haapio - haabjas

Keski-Viron järviseudulla ja soomalla on ainakin kaksi innostunutta ryhmää, jotka rakentavat perinteisiä suomalais-ugrilaisia yksipuisia haapioita ikivanhalla menetelmällä – isoa haapatukkia koverretaan, kuumennetaan, levitetään ja koverretaan… Lopulta saadaan haapio – haabjas - jota on tukeva ja helppo meloa. Lisää haapioista www.historicships.ee

Võrtsjärven kalepurjekas

Keski-Viron Võrtsjärv on laaja ja tärkeä kalastusalue. Järvellä oli aikoinaan yleisenä purjetroolari, limisaumainen kalepurjekas, mutta ne ovat kaikki hävinneet. Vanhojen piirustusten mukaan on rakennettu uusi 12 metrin mittainen ”Paula”, joka purjehtii nyt Võrtsjärvellä. Lisää kalepurjekkaasta täältä www.historicships

Purjeveneet

Virossa ei todennäköisesti ole yhtään käyttökuntoista puuvenettä sotia edeltävältä ajalta. Pari mielenkiintoista venettä on kuitenkin tiedossa.

L6

Pietarilainen A. Kiselev suunnitteli 1958 avomeriveneen, jota rakennettiin vuosina 1963-1978 ainakin 110 kappaletta. Veneen tyyppinimenä on L6. Se oli Neuvostoliiton tärkein kilpa- ja koulutusvene. Veneen pituus on 12,6 m, uppouma 8,3 tn ja purjeala 70 m2 - siis riittävän iso merelle.

L6 veneitä on vielä jäljellä satakunta Pietarissa, Mustallamerellä ja Baltian maissa. L6 on edelleen aktiivisessa käytössä – pietarilaiset osallistuvat avomerikilpailuihin Itämerellä ja muuallakin. Suomen satamissa L6-veneitä on nähty usein, mm Tall Ship´s kilpailuissa ja Suursaaren regatassa.

Ei ole selvinnyt kuinka monta L6 venettä on vielä Virossa, mutta ainakin yksi on hyväkuntoinen vene - Erna - on Pärnussa. Sen omistaa pärnulainen Ants Vesilo. Toinen L6 vene – Nelle - on korjattavana Haapsalussa. Tarkemmat tiedot löytyvät täältä www.paadikuur.ee

Hai

Tallinnan Merimuseolla on hallussaan eräs vanhimmista Hai-veneistä, joka hankittiin Tallinnaan 1930-luvulla. Vene on säilynyt kohtuullisessa kunnossa ja odottaa restaurointia.

Vanemuine

Erikoinen tapaus on ”Vanemuine”. Tämä 18 metrinen ketsi makaa huonossa kunnossa Saarenmaalla Saare Paat – veistämön takana, on ollut siellä vuosia. ”Vanemuine” lienee alkujaan Abeking & Rasmussen´in 1936 rakentama 100 m2 Seefartkreuzer, joka tehtiin kustantaja Julius Springerille. Hänellä oli lukuisia purjeveneitä, mm isoja saaristoristeilijöitä ja saksalaisia avomeriveneitä, kaikki Albatross-nimisiä. Vanemuine oli alun perin Albatross V.

Sodan jälkeen Neuvostoliitto takavarikoi Albatrossin, niin kuin muitakin veneitä, ja se sijoitettiin Tallinnaan. Albatross V purjehti uuden lipun alla ja Vanemuine-nimisenä aina 1980-luvun alkuun saakka koulualuksena. Vene olisi tarvinnut perusteellisen korjauksen, mutta siihen ei ollut mahdollisuuksia ja niin Albatross/Vanemuine jäi heitteille.

Alus olisi komea näky merellä, mutta sen kohtalona on hajoaminen Saarenmaalla. Kerrotaan, että 2001 Rudolf Springer, taidekauppias ja galleristi Berliinistä, olisi halunnut hankkia veneen takaisin, mutta se ei toteutunut. Vene lienee edelleen Kalevi Jahtklubin omaisuutta. Viron nettisuvuilla on käyty 2000-luvulla värikästä keskustelua Vanemuisen kohtalosta. Katso tarkemmin täältä www.kipper.ee

Laivat

Viron rannikkokylissä rakennettiin laivoja suuret määrät. Kaikissa rannikon kylissä ja kaupungeissa elettiin paljolti merenkulusta. Kalastajat rakensivat ja tarvitsivat pienempiä aluksia, sumppuja ja jahteja, joilla kuljettiin lähialueilla markkinoimassa tuotteita. Suuremmat laivat seilasivat valtameriä. Käsmun kylä Tallinnasta itään on esimerkki Viron rannikon vahvasta laivaperinteestä. 1930-luvun lopulla kylän oli rekisteröity 54 purjelaivaa ja 15 höyrylaivaa, useita parkkilaivojakin. Käsmun lahdessa saattoi talvehtia nelisenkymmentä laivaa.

Kylän traditioita ylläpitää voimakas yhteishenki ja museo, joka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Katso tarkemmin täältä www.kasmu.ee

Ernst Jaakson

Laivoista ei ole montaakaan jäljellä. Sõrun satamassa Hiidenmaalla on restauroitavana kolmimastokuunari ”Ernst Jaakson”. Alus on tehty Hiidenmaalla 1937-39. Laiva yritti alkukesällä 1944 paeta Ruotsiin, mutta Saksan laivasto esti sen. Toinen yritys kesällä onnistui. Laiva seilasi vuodesta 1950 alkaen Panaman lipun alla, sen jälkeen ”Alar” nimisenä USA:ssa ja seisoi vuodesta 1969 Tanskassa. Laiva tuotiin 1998 Hiidenmaalle.

Sõrussa on hyvä vierassatama palveluineen ja hieno kulttruurikeskus, jossa mm Viaporin Tuopista kertova valokuvanäyttely oli 2008. Lisää laivasta ja satamasta löytyy täältä www.historicships.

Hoppet

Toinen Virossa tehty alkuperäinen alus on ”Hoppet”, jota restauroidaan Loviisassa. Hoppet rakennettiin luoteis-Virossa Spithamin kylässä 1925-27. Kaksimastoinen kaljaasi myytiin Suomeen 1928, ja se purjehti Suomen ja Ruotsin vesillä. 2000 luvulla Hoppet otettiin Tukholmassa kuivatelakalle ja sen korjaaminen aloitettiin. Monien vaiheiden kautta Hoppet lopulta päätyi 2005 Loviisaan ja Kuggom-skola aloitti uudelleen rakentamisen. Hoppet on ainoa laatuaan ja toivottavasti alus pääsee jatkamaan elämäänsä merillä.

Vega

Todennäköisesti vain kaksi sotakorvauskuunareista on jäljellä: toinen on Vega ja toinen nykyiseltä nimeltään Meridianas. Jälkimmäinen rakennettiin 1948 Turussa ja on nyt Klaipedassa ravintolana.

Vega valmistui 1952 ja se on ollut enimmän ajan Virossa. Vega tuotiin 1997 Pietarsaareen restauroitavaksi ja laiva on tarkoitus saada purjehduskuntoon. Vegan kotisivut ovat täällä www.snowfactory.fi/vega

Iris

Kaljaasi Iris rakennettiin Suomessa 1945 ja nyt se tarjoaa chartermatkoja Viron rannikolla.

Kajsmoor

Kuunari Kajsmoor on alun perin Haugesundissa Norjassa 1939 rakennettu Pohjanmeren kauppa-alus. Nyt se tekee purjehdusmatkoja Itämerellä. www.kippar.ee

Blue-Sirius

Norjalainen kalastusalus vuodelta 1909 ostettiin Viroon pari vuotta sitten. Laiva tekee turistimatkoja rannikolla.

Uudisrakenteita

Vikan

Ruhnun saarella ja muuallakin rantaruotsalaisten asuttamilla alueilla käytettiin aluksia, joita kutsuttiin ”jaalaksi”. Veneet sopivat rannikon ja Riian lahden mataliin vesiin. Yksi tai kaksi mastoa kantoivat kahvelipurjeita tai spriipurjeita. Uusi jaala ”Vikan” rakennettiin 2002-2003 Haapsalussa Rannarootsi Museon yhteydessä. Vikan on mukavan näköinen ketterä alus, joilla rantaruotsalaiset liikkuivat lähes koko Itämeren alueella. Toinen Ruhnun saaren alus "Rundbjarn" valmistui 2009 ja sai viime vuonna suurta huomiota osakseen. Lisää veneistä löytyy täältä www.vikan.ee

Marie, Vesihiid ja Sandra

Hiidenmaan aktiivinen seura Hiiu Purjelaeva Selts – Hiiu Sailing Ship Society - on rakentanut ainakin kolme purjealusta vanhan mallin mukaisesti. Ne ovat jahti ”Marie”, purjevene ”Vesihiid” ja ”Sandra”. Seura on järjestänyt Hiidenmaalla puulaivapäivät Sõrun satamassa, missä on aikaisemmin mainittu Ernst Jaakson uudelleen rakennettavana. Seuran toimintaa kannattaa seurata täältä www.hps.

Ovatko tässä kaikki ?

Uusia lisätään sitä mukaa kuin - tai jos - niitä löytyy !